hairahduksia

Arkipäivän ahdistusta, elämisen ihanuutta ja tuskaa sekä hömppää tilitystä opiskelijatytön urbaanista arjesta ja hapuilusta kohti oikeeta elämää. Mitä se sitten onkaan...

Sunday, February 05, 2006

laita hyvä kiertämään

Hassua, mutta kun on hyvällä tuulella haluaa vain levittää sitä kaikille muillekin. Olin eilen illalla baarissa duunissa ja kaverini sattuivat käymään siellä yksillä matkan varrella. Työvuoron päättyessä huomasin kaverini tekstanneen että oli hukannut takkinsa meidän baariin tai johonkin ja oli tosi morkkiksissa sen johdosta. Kävin kysymässä narikasta ja siellähän se neidin takki oli. Otin sen mukaani ja soitin kaverilleni että voisin samantien tulla tuomaan sen jos kaverini tulisi vähän vastaan, koska hän asuu täysin toisella suunnalla kuin minä. Sovittiin sitten treffit ja vaikka pakkasta oli 20 astetta, ei minulla ollut kylmä, olin vaan hyvällä tuulella kaverini illan pelastumisesta takin löytymisen vuoksi. Nähtiin sitten ja käännyttiin siinä pienen rupattelun jälkeen molemmat kotejamme kohti nukkumaan. Kello lähestyi viittä ja pakkasen vuoksi ei keskustassa ollut liikkeellä kuin muutama ihminen. Olin hyvällä tuulella ja lauleskelin itsekseni koko kotimatkan. Vaikka matka olikin takin viemisen vuoksi kilometrin pidempi, oli hauska nähdä kaverini oikeasti onnellisena pienessä hiprakassa ja tehdä kerrankin joku epäitsekäs hyvä teko. Siitä tuli hyvä mieli.

Kotiin päästyäni kaverini soitti, että oli kotimatkallaan nähnyt tutun suutarin yrittävän umpikännissä ja umpijäässä päästä suutarinliikkeeseensä. Ukko oli ilmeisesti hetkeksi sammunut hankeen, koska oli ihan luminen, ja hänen sormensa eivät enää liikkuneet, joten hän ei saanut ovea auki avaimillaan. Ystäväni oli vielä hyvällä tuulella takkinsa löytymisestä ja auttoi rähjääntynyttä miestä avaamalla hänelle oven ja päästämällä paleltuneen miehen lämpimään hyytävästä pakkasesta. Ukko oli hyvin kiitollinen pelastamisestaan.

Mietin vain sattumaa. Sillä että otin takin mukaani ja päätin samantien palauttaa sen, lähti kaverini kotoaan vielä keskustaan päin. Ja hän oli hyvällä tuulella, joten halusi auttaa muitakin, todella ärtyneenä ei edes välttämättä kiinnitä huomiota muihin ihmisiin. Liikkeellä ei enää näkynyt muita ihmisiä, joten ilman ystävääni mies olisi hyvin voinut paleltua kuoliaaksi viime yönä. En nyt tietenkään nosta itseäni tässä jalustalle ja varasta kunniaa, sanon vain, että sattuma on kummallinen tekijä. Laitoin hyvän kiertämään, ja ystäväni luultavasti pelasti ihmishengen sen vuoksi.

Pistää miettimään.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home