päivänpiristyksiä

Luulin tänään nähneeni tutun pojan kadulla ja moikkasin sille iloisesti jo kaukaa. Herra moikkasi myös pokkana takaisin. Lähempää katsottuna tajusin ettei kysessä ollutkaan tuttuni Tommi vaan ihan joku outo nuorimies. Purskahdin hämmästyksestä nauruun ja se poikakin hymyili. Piristin siis ainakin hiukkasen jonkun päivää.Ei paha.

Myöhemmin myös oma päiväni kirkastettiin. Olen tosi kiitollinen sille konduktöörille joka ei heittänyt minua ulos junasta jossain Toijalassa, vaikkei minulla ollut junalippua eikä sopivaa maksuvälinettä. Tampereen asema oli nääs aivan tukossa ja jonotettuani 20 minuuttia junamaatille ei se saatanan rakkine myynytkään minulle lippua täpötäyteen junaan johon oli pakko ehtiä. Olin ollut siinä viattomassa lapsenuskossa että VisaE käy junissa mutta ei, se EI käy. Vähän koiranpentukatsetta tarvittiin jotta konduktööri uskoi tarinani, mutta onneksi uskoi ja pääsin sillä junalla kotikotiin asti.

Hah, pitkästä aikaa pummilla (vaikkakin nyt luvan kanssa), tuli ihan teiniajat mieleen.

Teiniajoista puheenollen, hieno fiilis, lähden tästä saunan kautta bileisiin joissa ovat kaikki vanhat hyvät kaverini joita näkee ihan liian harvoin. Ei tämä vanha kotikaupunkikaan aina ihan kamala ole.