closing time

Parin viikon takainen potentiaalinen mies laittoi viestiä. Olisi vielä halunnut nähdä selvinpäin ja tutustua kunnolla ennenkuin molemmat poistumme maasta. Aikataulut eivät vaan sopineet joten jää sekin kortti kääntämättä. Sinänsä parempi näin, ehkä emme enää koskaan tapaa, joten mieluummin vietän viimeiset hetkeni Suomessa rakkaimpieni seurassa, mutta silti harmittaa, tyyppi oli oikeasti mielenkiintoinen niin monella eri ulottuvuudella.

Nyt alkaa lähtö olla lähellä. Enää kaksi työvuoroa jäljellä ja vain kaksi viikkoa Suomessa. Jotenkin hassu fiilis; samaan aikaan kutkuttelee mukavasti, kaikki ihana on edessä, juuri se kaipaamani muutos, niin maiseman kuin kuvioiden kuin opiskelujen kuin kulttuurinkin puolesta. Silti samaan aikaan jännittää. Lähtö tuntuu benji-hypyltä; ensin lentomatka kuin nousu nosturilla, sitten astuminen vieraaseen kaupunkiin ja oman elämän rakentaminen täysin tyhjästä on kuin hyppäsisi naru jalassa alas. Naru joko pitää ja luvassa on elämäni hyppy tai sitten se katkeaa; en pärjää, jotain pahaa voi aina tapahtua. Silti haluan ehdottomasti ja epäröimättä hypätä, elämäni ilmalennon tavoittelu ja tavoittaminen vain on sen riskin arvoista. Onneksi olen hoitanut täällä kaikki asiani ja ihmissuhteeni kuntoon niin että voin huoletta lähteä ja elää siellä ilman turhaa Suomi-painolastia.

Hyvä ystäväni soitti äsken, neiti lähtee huomenna maailmalle. Vähän oli jopa tippa linssissä kun hyvästelimme, en oikeastaan tiennyt mitä pitäisi sanoa, heihei, nähdään, hauskaa reissua, tulee ikävä...

Mä olen erittäin huono hyvästelyssä, ne eivät ikinä ole kovin luontevia mulle. Joko ne usein sortuvat liialliseen teennäisyyteen ja liioitteluun jos ihminen ei loppupeleissä ole edes kovin tärkeä. Tulee sanottua asioita joita ei tarkoita ja luvattua turhia, joita kumpikaan ei edes halua toteuttaa. Sitä mä inhoan: en aio nytkään edes kutsua vierailulle yhtään ihmistä jota en oikeasti luokseni Espanjaan halua. Rakkaiden ihmisten hyvästely taas on niin vaikeaa, ettei siihen löydä sanoja, olen huono puhumaan tunteistani, eikä niillä oikeastaan ole edes merkitystä, halaus riittää, muttei se kuitenkaan ole tarpeeksi.

lopunajan meininkiä

Duunia enää kuusi työvuoroa, Suomessaoloa enää 20 päivää. Ja juuri nyt on jotenkin niin hyvä olla täällä. Osaksi kyllä duunikaverin takia. En ole enää ihastunut siihen, mutta meillä on vaan niin uskomattoman hyvä yhteys meidän välillä. Mä vain niin rakastan pitkiä yöllisiä keskusteluja ja väittelyjä. Isoista ja tärkeistä tai sitten ihan perusjutuista, mutta kuitenkin oikeista asioista eikä mistään pinnallisesta bullshitistä. Hieno asia että olen löytänyt uuden ystävän. Niitä on loppupeleissä aika harvassa.

käsistähän se lähti...

Herranjumala mikä viikonloppu.. Kaksi hyvää ystävääni oli kylässä ja näin heidät todennäköisesti viimeistä kertaa Suomessa, joten viikonlopusta oli otettava mahdollisimman paljon irti, siis liian vähän nukuttuja tunteja ja aivan liian paljon juotuja alkoholiannoksia. Helvetin hauskaa oli, niinkuin aina näiden neitokaisten seurassa. Lauantaina otettiin perinteinen lyhyen kaavan mukainen turistikierros, eli dokattiin Suokissa ja Töölönlahden rannassa, jolloin nähtiin myös Finlandia-talo ja se outo Urho K.:n allas. Sitten käytiin työpaikallani ja parissa muussa baarissa yksillä(toista). Lopulta päädyttiin uuteen ja hienoon Kunkkuun, jossa oli kalliit juomat sekä suhteellisen hidas palvelu (mistä ne oikein aina kaivaa ne hyvännäköiset, mut helvetin hitaat amatöörit tiskin taakse?), mutta melkoisen hauskaa siellä oli ja ihan hyvännäköisiä miehiäkin;)

Tein sitten kavereille tosi reilun tempun: lykkäsin niille mun avaimet ja neuvoin miten mun luokseni kävellään ja lähdin itse yhden hyvännäköisen ja, paikan henkeen kuuluen, suomenruotsalaisen herrasmiehen matkaan. Toinen kavereista otti aika runsaasti kipinää, mutta oli jo leppynyt aamulla, tekevälle sattuu;) Mies oli muuten erittäin mukava ja meillä synkkasi varsin hyvin, tekstailimme vielä eilenkin mahdollisesta uusintatapaamisesta (musta on taas tullut niin hirveä horo:)) Ihana mies, toivottavasti vielä tapaamme.

Sunnuntaina käytiin syömässä ja tytöt päättivätkin lähteä vasta ensimmäisellä aamujunalla. Joten lisää kaljaa ja baariin. Päädyttiin katsomaan loistavaa stand uppia ja kahden tunnin nauramisen jälkeen päädyimme vielä sunnuntai-Onnelaan (se paikka on pannassa muilta illoilta). Loistava viikonloppu, nyt on vain olo tyhjä ja väsynyt, vielä ei elämä voita..mutta ehkä jo kohta.

paras keino...

...päästä yli ei-toivotusta ihastumisesta väärään mieheen on harrastaa koko yö villiä ja täysin irrallista seksiä hyvännäköisen player-jenkkijäbän kanssa...;D Wow, tää herra oli MIES eikä mikään poika!

Ja haluatte kuulla mitä tapahtui? Noh, se oli viimekesänä meillä töissä ja tuli eilen piipahtamaan ja autteli mua ja duunikaveria sulkemisessa. Flirttailtiin aika lailla, minä osaksi myös duunikaverin kiusaksi, sillä se vaikutti vähän mustasukkaiselta meidän kipinöinnistä. Lähdettiin siitä sitten baariin (jossa oli vain kaksi välteltävää exää) ja duunikaveri jäi hetkeksi sinne kun vaihdettiin pienessä porukassa baaria. Jäätiin sitten jenkkijäbän kanssa jossain vaiheessa kahdestaan väittelemään Bushin ulkopolitiikasta (what a clishé!). Sitten pyysin sen meille VAIN BISSELLE jatkamaan väittelyä, mutta kovan pihtarina sinnittelemisen jälkeen lopulta lankesin, ja kyllä kannatti;)

Joskus pelkkä seksi vain on niiiin hyvää, ei turhia säätöjä tai tunteita, pelkkää eläimellistä toimintaa.

narsismia

Kopion tämän Lélialta:

Sinä joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla.-Siis vain yhdellä (!), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta...

darrapöhinöitä

Voi Jeesus! Ihan ala-aste-meininkiä: -Sä tykkäät tosta! -Enkä tykkää! -Tykkäätpäs! -En en en en!

Mä en kestä. Nyt unohdan kaikki häiritsevät ajatukset siitä miehestä, totaalisesti. Se tosin voi nyt kuvitella jotain, samoin pari kaveriamme, vaikka eikö ole ihan normaalia lähteä baarista tuntia ennen pilkkua, samalla suunnalla asuvan kaverin lähtiessä, sillä verukkeella että on liian kännissä/inhoaa koko baaria?!? Ja ihan viatonta on myös kävellä parisataa metriä kodin ohi snagarille syömään sillä verukkeella että on liian kännissä menemään nukkumaan. Jos se mies teki siitä jotain vääriä johtopäätöksiä, niin olkoon sitten niin, kyllä mulla ottajia olis, ei tarvitse yhden miehen perään haikailla, prkele!

Miksi pitää hyvät kaverijutut pilata liiallisella sähläilyllä. Nyt hankin jotain muuta ajateltavaa ja äkkiä! Liikaa töitä koko kesän painaneena ei ole tottunut tälläisiin tyhjiin vapaapäiviin, sitä vain ahdistuu ja kelailee liikaa kun ei ole mitään oikeaa tekemistä, eikä urheillakaan voi kun on niin armoton darra.

Btw, mun jääkaapin sisältö on hieman liian klassinen poikamiesboxiklishee: vanhaa maitoa, mehupurkki, Floraa ja 11 Karhupulloa, that`s it. Pitäisköhän raahautua kauppaan...

kun on jotain mitä odottaa..

Viisi viikkoa. Sitä kummasti kesken kiireen muistaa että enää viisi viikkoa ja sitten lähden. Alkavat jo pian duunissa kyllästyä Suurlähettiläiden Kun tänään lähden-biisiin, jota soitan vähintään pari kertaa päivässä. Täytyy varmaan etsiä joku toinen lähtöbiisi.

Yksinäiseen oloon tuo muuten kummasti piristystä David Lee Rothin Just a Gigolo, kun bailaa täysillä laulaen Iiiii ain´t got nobooody, yeah, Iiiii´m so saad and loooonely, ei voi (ihan oikeesti!) kuin tulla hyvälle mielelle. Toimii ainakin mulla=)

Mä oon oikeasti aika onnellinen juuri nyt. Asun Suomen parhaassa (ja ainoassa) kaupungissa, teen ihan mukavaa duunia ja rahaakin on ihan riittävästi, kämppä on kiva, halpa ja helvetin hyvällä paikalla, aurinko paistaa ja Suomen kesä on kerrankin kaunis. Okei, välillä olen vähän yksinäinen, koska ei ole (useimmiten) ketään kenen vierestä herätä, mutta sitä jaksaa kummasti kun on jotain mitä odottaa... Viisi viikkoa, viisi!

yritä nyt edes!

Voi helvetti! Nyt mä oon taas ihan sekasin! Tuntuu että mun tunne-elämä on kuin 14-vuotiaalla. Tosin nyt olisi mahdollisuus parantaa...

Menin tänään duuniin ja nähtiin siellä viimeöisen sekoilun jälkeen. Onneks ollaan sen verran ammattilaisia ja sen verran hyviä frendejä ettei mitään vaivaannuttavaa kohtaamista ollut, heitettiin lähinnä läppää siitä miten kännissä oltiin ja sovittiin että unohdetaan koko juttu. Silti taidan kai olla vielä semisti hitusen ihastunut siihen ja luulen että se mieskin on vähän sekaisin. Se oli tänään treffeillä tytön kanssa johon on kuulemma hyvin ihastunut (myöhästyi puoli tuntia kun nukuttiin niin pitkään aamulla). Se toinen tyttö on tosi hyvä juttu mulle, sillä ei meillä edes olisi minkäänlaista tulevaisuutta muina kuin frendeinä (olen enää viisi viikkoa Suomessa).
Mutta tiedän ettei duunikaverini kieltäytyisi eilisen uusinnasta, sen näkee tämänpäiväisistä katseista ja kosketuksista. En minäkään, tuntui todella hyvältä nukkua sen kainalossa viimeyönä.

Nyt on siis kaksi mahdollisuutta: Hyvä enkeli olkapäälläni hokee, että minun täytyy unohtaa kaikki säätämiset ja itsekkäät halimishalut, olla sekoittamatta poikaparan päätä ja suoda hänelle mahdollisuus rakentaa jotain suhdetta siihen tyttöön. Hyvä ystävä toimii niin, eikä sekoile ja sekoita pakkaa ja poistu sitten vuodeksi maisemista jättäen vain käryäviä sillanraunioita. Punainen sarvipää toisella olkapäällä taas käskee toimia juuri kuin itse huvittaa ja käyttää kaikki mahdollisuudet hauskanpitoon, nyt se helppoa kun poislähtö on niin lähellä.

Yritän ja haluan kovasti yrittää toimia oikein ja etsiä vaikka joku toinen "lelupoika" loppuajaksi sekoittamatta liikaa välittämieni ihmisten tunteita, niillä ei saisi koskaan leikkiä. Tunnen silti itseni ja pelkään moraalini pettävän taas. Ei olisi ensimmäinen kerta...