yritä nyt edes!

Voi helvetti! Nyt mä oon taas ihan sekasin! Tuntuu että mun tunne-elämä on kuin 14-vuotiaalla. Tosin nyt olisi mahdollisuus parantaa...

Menin tänään duuniin ja nähtiin siellä viimeöisen sekoilun jälkeen. Onneks ollaan sen verran ammattilaisia ja sen verran hyviä frendejä ettei mitään vaivaannuttavaa kohtaamista ollut, heitettiin lähinnä läppää siitä miten kännissä oltiin ja sovittiin että unohdetaan koko juttu. Silti taidan kai olla vielä semisti hitusen ihastunut siihen ja luulen että se mieskin on vähän sekaisin. Se oli tänään treffeillä tytön kanssa johon on kuulemma hyvin ihastunut (myöhästyi puoli tuntia kun nukuttiin niin pitkään aamulla). Se toinen tyttö on tosi hyvä juttu mulle, sillä ei meillä edes olisi minkäänlaista tulevaisuutta muina kuin frendeinä (olen enää viisi viikkoa Suomessa).
Mutta tiedän ettei duunikaverini kieltäytyisi eilisen uusinnasta, sen näkee tämänpäiväisistä katseista ja kosketuksista. En minäkään, tuntui todella hyvältä nukkua sen kainalossa viimeyönä.

Nyt on siis kaksi mahdollisuutta: Hyvä enkeli olkapäälläni hokee, että minun täytyy unohtaa kaikki säätämiset ja itsekkäät halimishalut, olla sekoittamatta poikaparan päätä ja suoda hänelle mahdollisuus rakentaa jotain suhdetta siihen tyttöön. Hyvä ystävä toimii niin, eikä sekoile ja sekoita pakkaa ja poistu sitten vuodeksi maisemista jättäen vain käryäviä sillanraunioita. Punainen sarvipää toisella olkapäällä taas käskee toimia juuri kuin itse huvittaa ja käyttää kaikki mahdollisuudet hauskanpitoon, nyt se helppoa kun poislähtö on niin lähellä.

Yritän ja haluan kovasti yrittää toimia oikein ja etsiä vaikka joku toinen "lelupoika" loppuajaksi sekoittamatta liikaa välittämieni ihmisten tunteita, niillä ei saisi koskaan leikkiä. Tunnen silti itseni ja pelkään moraalini pettävän taas. Ei olisi ensimmäinen kerta...