supersäätäjä taas vauhdissa

Miksi aina mulle käy näin: päätän ja järkeilen päässäni jostain ihmisestä, että tuota en halua, se ei ole syystä tai toisesta hyvä mulle. Sitten AINA joku kumma eläimellinen vietti naksahtaa päässäni ja päädyn taas sekaantumaan johonkuhun, mistä ei koskaan seuraa mitään hyvää.

Viimeisin tapaus: Duunikaverini, johon olen kesän mittaan tutustunut todella hyvin. Teemme paljon vuoroja yhdessä ja kemiamme toimii töissä, läppä lentää ja meillä ja asiakkaille on kivaa. Hän asuu lähellä minua, joten kävelemme usein duunista/baarista yhdessä ja hän tulee yleensä luokseni vielä bisselle tai parille. Keskustelumme ovat menneet joskus todella syvälle, niinkuin muutaman alkoholiannoksen henkevässä ja avoimessa mielentilassa usein käy. Hän on paljastunut hyvin älykkääksi ja helläksi ihmiseksi vaikka pinnaltaan onkin kukkoileva nuori mies, tyypillinen player. Tiedän hänestä paljon asioita ja hän tietää minusta. Välillämme on oikeasti loistava harmonia ja ymmärrämme usein toisiamme puolesta sanasta.

MUTTA koko kesän ajan suhteemme on ollut ainoastaan frendisuhde. Vaikka duunissa kähmimme ja lääpimme toisiamme, se on vain läppää. Hänellä oli alkukesästä pieni fling erään toisen työntekijämme kanssa, joka on myös hyvä ystäväni, joten siksikin olen suhtautunut häneen täysin kaveripohjalta (minulla on paljon hyviä miespuolisia ystäviä, joten tiedän sen olevan mahdollista).

Olemme kesän mittaan tulleet hyvin läheisiksi tämän miehen kanssa ja huomasin että olen ihastunut häneen. Päätin kuitenkin pitää tunteeni kurissa, sillä:

a) Hän on työkaverini ja niihin ei sekaannuta
b) Haluan olla lojaali ystävälleni jonka kanssa tällä miehellä oli pieni suhde. Vaikka ystäväni seurusteleekin jo tahollaan, on silti kaverin exä aina vähän tabu
c) Hän on armoton peluri ja hänellä riittää naisia, en halua olla mikään "yksi monista"
d) En halua (kirjaimellisesti) nussia minulle tärkeäksi tullutta ystävyyttä hajalle
e) Poistun maasta kuukauden päästä vuodeksi, joten ei siitä jutusta voisi tulla yhtään mitään
f) Hän ei ole edes ollenkaan minun tyyppiäni!

Kaikki nämä faktat huomioon ottaen päätin siis vain pitää tunteeni kurissa ja unohtaa ne tekemättä mitään suunnanavausta.

Viime yönä kävelimme kotiin melkoisessa kännissä ilmaisen viinan-bileistä ja hän kertoi kuinka on tänään tapaamassa jotain tyttöä kehen on ihastunut. Iloitsin mielessäni, sillä se helpotti vähän omia tunteitani. Sitten hän tuli taas luokseni bisselle ja väsähdimme sänkyyni, ja kuinkas sitten kävikään...ei nyt ihan seksiä, mutta melkein.....

Miksi ihminen on niin eläimellisten viettiensä vietävissä? Miksen voinut pitää näppejäni erossa hänestä? (hän kyllä aloitti) Voi miksi aina sorrun? Missä on järki? Milloin opin? En ilmeisesti ikinä. Voi helvetti..............................

Ja kolmen tunnin päästä duunia hänen kanssaan.