hairahduksia

Arkipäivän ahdistusta, elämisen ihanuutta ja tuskaa sekä hömppää tilitystä opiskelijatytön urbaanista arjesta ja hapuilusta kohti oikeeta elämää. Mitä se sitten onkaan...

Thursday, May 11, 2006

...mä oon säälittävä rukka

Se mies jätti minut joulukuussa, sanoen ettei mitään koskaan oikeasti ollutkaan, maaliskuussa tuli hänen kaveriltaan treffeillepyyntöviesti, numeron oli kuulemma saanut mieheltä, viimeinen loukkaus kaikkien muiden jatkoksi. Silti ei mene päivääkään etten miettisi missä hän on, tässä baarissa, näillä kaduilla, tällä terassilla vai kenties seuraavalla. Millä susta pääsee yli?

Ilman sua, ei oo mua, ei ollenkaan.
-Tiktak

3 Comments:

  • At 8:11 PM, Anonymous Anonymous said…

    Nyt meni kyllä vähän liian teineilyksi toi homma! "mä oon säälittävä rukka joka murheeseen uskoo eikä pääse pois" yäk! Pää pois perseestä ja eteenpäin neiti!! Mä näen ton tekstin ihan sieluni silmin jo jossain Sinä&Minä lehdessä1 :D
    Ei vaan.. Kyl tollanen fiilis voi varmasti ollakin, mut hei...

     
  • At 8:31 PM, Blogger abejita said…

    Se oli puhdas känniavautuminen! Kato kellonaikaa. Kun sillon tulee jurrissa yksin kotiin keskellä viikkoa ni sit voi joskus vähän surettaa.

     
  • At 7:52 AM, Anonymous Anonymous said…

    Nice idea with this site its better than most of the rubbish I come across.
    »

     

Post a Comment

<< Home