hairahduksia

Arkipäivän ahdistusta, elämisen ihanuutta ja tuskaa sekä hömppää tilitystä opiskelijatytön urbaanista arjesta ja hapuilusta kohti oikeeta elämää. Mitä se sitten onkaan...

Tuesday, August 22, 2006

lopunajan meininkiä

Duunia enää kuusi työvuoroa, Suomessaoloa enää 20 päivää. Ja juuri nyt on jotenkin niin hyvä olla täällä. Osaksi kyllä duunikaverin takia. En ole enää ihastunut siihen, mutta meillä on vaan niin uskomattoman hyvä yhteys meidän välillä. Mä vain niin rakastan pitkiä yöllisiä keskusteluja ja väittelyjä. Isoista ja tärkeistä tai sitten ihan perusjutuista, mutta kuitenkin oikeista asioista eikä mistään pinnallisesta bullshitistä. Hieno asia että olen löytänyt uuden ystävän. Niitä on loppupeleissä aika harvassa.

1 Comments:

  • At 7:11 PM, Blogger Unknown said…

    Uusien ystävien kannalta lähtö onkin niin vaikeeta. Teistä vanhemmista tietää/uskoo tosi vahvasti että välit on entisellään kun palaa mutta entäs uusien kanssa? Miettinyt tätä aika paljon..

     

Post a Comment

<< Home