aina.töissä@eielämää.com

Eipä tässä paljon mitään kirjoitettavaa. Liikaa töitä, ei mitään omia (duuniin liittymättömiä) ajatuksia. Suomen kesään kuulumattoman yllättävän valoilmiön vuoksi on duunissa ollut "hieman" hektistä, väsyttää.

Tapasin yhden kivan tyypin viime sunnuntaina, vai olikohan se edellisenä? No jokatapauksessa, keskiviikkona mulla on piiitkästä aikaa treffit (ensimmäinen vapaapäivä pariin viikkoon). Sen lisäksi sunnuntaina mennään porukalla baariin, ja seurueeseemme kuuluu myös hieman liiankin läheiseksi käynyt duunikaverini... eli miesrintamalla on taas reilusti säpinää. Muutenkin hormonit melkein ylikiehuvat auringossa, joka paikassa flirttiä, pitkiä katseita ja treffipyyntöjä, mä olen taas vauhdissa:)

Nyt nukkumaan, helvetin kiireinen lauantai taas tulossa, mä olen niiiiin poikki! Onneksi enää alle viikko juhannukseen.

ärsyttää-ää

Nyt tulee avautumista..

Vanhempien luokse muuttaminen monen vuoden muualla asumisen jälkeen on huono idea! Vaikka miten säästösyistä ilmainen kuukausi ylläpitoineen houkuttelisi, niin eiiiii. Viikon jälkeen tämä kyttääminen ja hössötys alkoi jo ärsyttää, todella. Parin viikon jälkeen olen turtumisesta huolimatta vielä ihan hiilenä. Jos äitini on elänyt jo yli kolme vuotta tietämättä milloin olen kotona ja milloin en, niin miksi hänen nyt yhtä-äkkiä tarvitsee joka hetki soitella missä olen ja milloin tulen kotiin? 22-vuotiaan luulisi jo osaavan liikkua yksin myös puolenyön jälkeenkin, etenkin kun työvuoroni useimmiten päättyvät vasta aamuyöllä. Lisäksi minua ärsyttää suunnattomasti äitini käsitys elämästäni, hänen mielestään olen täysin tuuliajolla ja rappiolla jos tulen maanantaiyönä kotiin "hieman" ottaneena. Haloo! Maanantai on minun viikonloppuni! Äitini ei myöskään käsitä, että minun työaikojeni vuoksi unirytmini eroaa väkisinkin hänen omasta porvarillisesta "aikaisin nukkumaan"-unirytmistään ja paheksuu suunnattomasti kun tulen kotiin nukkumaan aamunkoitteessa, juuri hänen herätessään. Herranjumala! Vaikka olenkin kieltämättä hieman taantunut teiniasteelle kotona-asumisen myötä, osaan silti aikuisena ihmisenä pitää huolen omista nukkumisistani, työvuoroistani ja elämästäni. Huhhuh, kumpa äitini edes tietäisi mitä kaikkea olen tehnyt..... Silloin olisi edes syystä huolissaan, nyt tämä turha jäkätys nostaa vain esiin pahimmat teinikapinanrippeet. Onneksi tätä helvettiä kestää enää 22 päivää, eli vähän reilut 528 tuntia. Kyllä sen kestäääääääääää..........................................
Lisäksi vielä melkein enemmän ärsyttää kulkeminen tänne saatanan tuppukylään, minä olen keskustaihminen, haluan itse päättää omista menemisistäni ja tulemisistani enkä elää juna-aikataulujen varassa... 528 tuntia, sitten pääsen taas hietsuun lenkille kotiovelta:D

Ja heihei tyttöset! Sua tulee ikävä kultsi!