omistamisesta

Kun kohta lähden piiiiiitkälle matkalle ja sijoitan melkein koko maallisen omaisuuteni vanhempieni luokse, alkaa miettiä omistamisen suhdetta aikuisuuteen. Jos ihmisen koko omaisuus mahtuu yhteen henkilöauto-peräkärry-yhdistelmään ja sen vielä varastoi vanhempien luokse yhteen huoneeseen, ei hän vaikuta kovinkaan itsenäiseltä ja aikuiselta. Tottakai aikuisuuden perussetit, kuten asunto, auto ja kesämökki voidaan pistää opiskelijan varattomuuden piikkiin. Mutta minä en omista edes pyykinkuivaustelinettä... Päätin listata joitain asiota, jotka haluaisin, tai monilla ne on, mutta joita minä en omista:

-No se pyykinkuivausteline
-pesukone
-tiskikone (aah!)
-mikroaaltouuni
-sohva
-DVD-soitin
-digiboxi
-toimiva tv
-tv-lupa (no kelläpä olisi)
-sauna
-leipäveitsi
-tölkinavaaja
-kynsisakset
-vasara tai muut työkalut
-kotivakuutus
-yhtenäinen astiasto (esim. kaikki lasini ovat baareista pöllittyjä)
-kohtapuoliin sänkynikin siirtyy kaverin haltuun
-parisuhde (vaikkei sitä tietenkään voi omistaa, pah)
-kaappeja, lokeroita, hyllyköitä tai muutakaan säilytystilaa
-riittävästi haarukoita tai veitsiä
-opiskelu/mitään muutakaan motivaatiota

Tällä hetkellä omistan lähinnä vain kasan vaatteita ja kirjoja sekä kannettavan tietokoneeni. Onneksi henkinen omaisuuteni on materiaani suurempi, vaikkei sillä puhtaita vaatteita tai parempi tv-ohjelmia saakaan.