pitkästä aikaa...

Heippa taas!

Pitkä aika tässä onkin vierähtänyt kun viimeksi kirjoittelin. Paljon on tapahtunut sitten maaliskuun, vähän liiankin paljon... On tullut paljon sählättyä, vähän joka sektorilla. Elämässäni on paljon muutoksia tapahtumassa, vaihdoin molempia työpaikkojani, riitauduin pysyvästi kämppikseni kanssa, muutan kohta Helsinkiin ja sieltä Espanjaan viettäen välissä kuukauden vanhempieni luona (aaaaaarrrrrrrgggggghhhh!!!!). Sovimme myös edelleen seurustelevan fuckbuddyni kanssa lopettavamme suhteemme, mutta lipesimme sopimuksesta taas kun seuraavan kerran näimme (taas kerran kännissä).

Oikeastaan kaikki arkiset rutiinini tulevat muuttumaan tässä kuussa, ja Tampere jää taakse puoleksitoista vuodeksi. Outoa, vaikka en ole koskaan kokenutkaan tätä kaupunkia täysin omakseni, on silti tosi haikea olo. Ennen kaikkea tietenkin ikävä tulee hyviä ystäviäni ja kavereitani, mutta myös Tampereen ilmapiiriä ja kaikkia ihania paikkoja joissa on tullut aikaa vietettyä; Pissionin terassia, Koti-baaria, Klubin lounaita, Attilan ruokalaa, Pyynikin biitsiä, iltapäiväkahvikupillisia kaverini luona, Ökykartanon bileitä, Marusekia, pussikaljaa Koskipuistossa jne. Olikohan virhe muuttaa kesäksi pois? Toisaalta, olin eilen kahvilla uuden meksikolaisen kaverini kanssa (kolme tuntia puhuen pelkkää espanjaa, oon aika ylpee:) katselin Tamperetta yhdestä maailman suurimmista kaupungeista kotosin olevan silmin ja aika helVEtin pieneltä tämä kyläpahanen näytti. Yksi ainut katu ja kaikki sen varrella! Onneksi sentään rakkaassa Helsingissäni on muitakin katuja, oih! (innoistuin hieman linkityksestä)

Sitten railakkaita olivat reissut Barcelonaan ja Brysseliin, tuli shoppailtua ja eurosikailtua oikein kunnolla. Sikailu jatkui Suomessa, etenkin huhtikuussa kun aurinko alkoi paistaa ja terassit aueta. Pari viikkoa vapun seuduilla vierähtikin melkeimpä juopotellessa, näin kevään myötä kaikenlaisia edustustilaisuuksia ja muita ilmasenviinanbileitä riittää. Tällä viikolla alotin terveellisen elämän ja teloin naamani ruvelle kaatuessani asfalttiin sekä mahdollisesti katkaisin hampaani (hammaslääkäri huomenna, onneksi tapaturmavakuutukseni on kunnossa). Erittäin kaunis tyttö siis täällä kirjoittelee, nyt tulee vähän hiljaisuutta miesmarkkinoille.

Niistä puheenollen, hirveästi on tullutkin säädettyä, ja puhelinnumeroita ja mailiosoitteita on kertynyt kymmenkunta, mutta siihen se on jäänytkin. Viime aikoina olen vain keskittynyt pelailemaan, iskemään ja keräämään puhelinnumeroita asenteella "soitan, soitan (vitut soitan, mä vaan bluffaan)" olen noudattanut rakkaan (pelimies)isoveljeni Barcelonassa antamaa protektionistista isovelineuvoa "Anna ymmärtää mutta älä ymmärrä antaa". Uudet tuttavuudet eivät nyt juuri kiinnosta, niin paljon muutakin tähdellistä tekemistä. Siksi sängynjousiani ei ole tänä vuonna paljon kulutettu, paitsi sen ainoan jonka kanssa ei pitäisi. Tämän kuukauden tunnusbiisinä toimii Prinsessa Jää.

Huomasin että Tampere on nyt tullut koluttua liiankin kanssa, sillä vaihdoin baarissa puhelinnumeroita erään nuorukaisen kanssa, jonka numero löytyikin jo puhelimestani, selkeä merkki: VAIHDA MAISEMAA! Sama tapahtui minulle myös Helsingissä juuri ennen muuttoani tänne.

Tässä hieman kiinniottamista, lupaan, seuraavaan postaukseeni ei mene kahta kuukautta!