hairahduksia

Arkipäivän ahdistusta, elämisen ihanuutta ja tuskaa sekä hömppää tilitystä opiskelijatytön urbaanista arjesta ja hapuilusta kohti oikeeta elämää. Mitä se sitten onkaan...

Monday, February 20, 2006

maaaaaaanantai

Mikähän siinä on että aina maanantaisin masentaa. What a clishé, I know. Mutta niin totta. Tänäänkään ei mikään toiminut: yöllä ei tietenkään saanut nukuttua kun rytmi meni sekaisin lauantain baarivuoron takia, myöhästyin dokkariluennolta ja jouduin istumaan yhden ärsyttävän tyypin viereen joka oli jättänyt kännykkänsä äänille ja se piippaili koko ajan. Ärsyttävää! Sitten kiersin koko kaupungin (okei, Anttilan, Sokoksen ja Stockan) etsien sopivaa rinkkaa, mutta tässä tuppukylässä ei myydä niitä missään. Täytyy siis tehdä vielä uusi reissu. Ehkä ensi viikolla.
Sitten alkoi heikottaa. Menin yliopistolle syömään ja jouduin kesken aterioinnin käymään muutamaan otteeseen vessassa yökkäilemässä, siitä lähtien on koko ajan ollut paha olo. Edes aina himoitsemani Granny Smith-omenat eivät nyt maistu, on siis tosi kyseessä. Kouluhommien teko ei onnistu päänsäryn takia, telkkarikaan ei toimi kunnolla, kuva on tosi pimeä vaikka kirkkaus on säädetty täysille, mummon vuonna 1995 lähikaupan arpajaisista voittama kapistus vetelee viimeisiään. Ei huvita syödä tai juoda, nukkuakaan ei enää jaksa. Helvetin maanantai, helvetin mahatauti!

0 Comments:

Post a Comment

<< Home